Hymyilevä, puhelias ja masentunut

 Suurin piirtein noin oli kirjoitettu Iltalehden erään artikkelin otsikossa, kirjoitus oli hyvä sillä se kuvaa myös minua. Löysin jutun henkilön kanssa paljon yhtäläisyyksiä, kunnianhimoinen, koulukiusattu, puhelias, iloinen jne... Päälle päin minusta ei ikinä uskoisi, että ole masentunut tai saatikka luottotiedoton. Pukeudun siististi, käyn viitenä päivänä viikossa töissä, olen iloinen, tsemppaan muita - ulkokuori on kaikin puolin kunnossa, mutta vapaa-ajallani en jaksa tehdä oikein mitään, satunnaista lenkkeilyä lukuunottamatta. Olen niin uupunut siitä, että saan raahattua itseni päivittäin töihin ja esitettyä, että kaikki on hyvin, vaikka oikeasti tämä elämä tämän sairauden sekä elämäntilanteen kanssa on aika syvältä.

Pitkälti varmasti paljon tähän tilanteeseen päätymistä on edesauttanut masennus, jota olen sairastanut useita vuosia. Halusin pärjätä mahdollisimman hyvin silloinkin, kun olisi pitänyt lainan sijaan hakea apua. Ajattelin, että saan kaiken kuntoon kunhan vain valmistun, työelämään päästyäni voisin vihdoin hakea oikean lainan pankista ja saisin maksettua muut luotot pois ja pystyisin hakea apua masennukseeni, mutta toisin kävi. Päädyin tilanteeseen jossa piti valita, että lyhentääkö velkoja vai maksaako ns. oikeat kulut eli vuokran ja laskut vai mitä tekee. Päädyin velkaneuvojan puheille ja siellä tulimme siihen tulokseen ettei tilanteeseeni taida olla muuta ulospääsyä kuin velkojen päästäminen ulosottoon, koska halusin kuitenkin pystyä maksamaan vuokran sekä muut laskuni.

Tilanteen myötä masennukseni paheni, siitä tuli keskivaikea. Vietin monia unettomia öitä stressin ja ahdistuksen vuoksi mutten suostunut kertomaan tilanteestani muille kuin tälle velkaneuvonnan työntekijälle, pelkään edelleen tuottavani pettymyksen läheisilleni. Sain lopulta unilääkkeet 2018 kesällä ja siitä saakka olen yöni nukkunut niiden avulla. Aamulla masennuslääke, illalla unilääke. Toki masennuslääkkeestä on ollut paljon hyvääkin, sitä käytetään myös oppimisvaikeuksien hoidossa, joten arvosanani opiskellessa paranivat sekä tiedon käsittely ja -omaksuminen kehittyi mielestäni paremmin kuin ennen. Kuitenkaan toivottua vastetta lääkkeistä sinänsä ei ole ollut, koska elämänlaatu niiden avulla on parantunut vain vähän, ei merkittävästi. Terapia tähän rinnalle olisi varmasti se keino minkä avulla elämänlaatuni parantuisi vielä enemmän, mutta terapia maksaa ja siihen minulla ei tällä hetkellä ole varaa.

En kuitenkaan aio missään nimessä luovuttaa, tiedän saavani velkani maksettua seuraavan kuuden vuoden aikana, joten pystyn elämään hyvää elämää kuitenkin usean vuoden ajan mikäli fyysinen terveys säilyy. Toki monesta asiasta tarvitsee varmasti tinkiä, kuten perheestä ja sen omistusasunnonkin saan hankittua vasta myöhemmällä iällä, mutta saan kuitenkin. Oikeastaan eniten odotan sitä, että saan irtisanottua nykyisen asuntoni keväällä ja pääsen jakamaan asumiskulut toisen kanssa, elämänlaatuni tulee ensi vuonna luultavasti paranemaan ihan kohtalaisesti, sillä kaikki kulut puolittuvat. Oikeastaan tämä on se motivaattori mikä vie tällä hetkellä eteenpäin.

Paluu maanpinnalle

 Kesä on ollutta ja mennyttä. Näin syksyn tullen ulosottomies taas muistutteli olemassaolostaan ja palkan ulosmittaaminen jatkuu Lokakuusta eteenpäin. Tämä tarkoittaa taas sitä, että palkasta jää ulosmittauksen jälkeen käteen n. 1200€, siitä pitäisi vuokra, laskut, työmatkat ja syöminen kustantaa. En taas tiedä miten tulen pärjäämään, kesällä ehdin taas tottua liian hyvään, kun käteen jäi koko palkka. Onneksi olen viimeisten kuukausien aikana saanut säästöön n. 1500€, joten ehkä en talven aikana vielä heitä pyyhettä kehään.

Tämä kokonaistilanne saa aina miettimään omia valintoja ja sitä, että miksi en aiemmin vain antanut ylpeydelleni periksi ja suostunut päästämään itseäni ulosmitattavaksi, kun oli pienempi velka. Turha asioita on jälkeen päin jossitella, vaikka tilanne syvältä onkin ja nyt kaduttaa se etten suostunut kuuntelemaan itseäni viisaampien neuvoja, vaan uskottelin itselleni, että kyllä selviän ja pärjään siihen asti kunnes valmistun ja pääsen töihin.

Laskin, että pakollisten menojen jälkeen mulle jää käteen n. 200€, sillä pitäisi syöminen ja muu elämä pärjätä kuukauden ajan. Laskennallisesti tämä on sula mahdottomuus ja tiedän jo nyt ettei se tule onnistumaan vaikka päällä seisoisi, koska työmatkoihin uppoaa n. 180€/kk. Olen siitä onnekas, että säästöön olen saanut muutamia satasia kerrytettyä, joten työmatkat pystyn sieltä kustantamaan jonkin aikaa.

Lokakuuksi olen budjetoinut itselleni 600€ rahaa käytettäväksi kaikkiin em. kuluihin. Tällä hetkellä näyttää siltä, että tulen budjetissani pysymään. Turhat asiat olen taas karsinut pois ostoslistalta ja päätynyt elämään jälleen pelkistetysti. Minulla ei oikeastaan ole mitään jonninjoutavia kuluja, ei suoratoistopalveluja ja Hesarin tilauksen myös peruutan. Yritän kehitellä monipuolisia ja terveellisiä ruokia joita voi tehdä pienellä budjetilla jne. Ajattelin taas kuukauden lopuksi käydä tämän kuukauden menot lävitse ja katsoa mistä vielä voisin kärsiä, jotta selviän talven yli.