Hymyilevä, puhelias ja masentunut

 Suurin piirtein noin oli kirjoitettu Iltalehden erään artikkelin otsikossa, kirjoitus oli hyvä sillä se kuvaa myös minua. Löysin jutun henkilön kanssa paljon yhtäläisyyksiä, kunnianhimoinen, koulukiusattu, puhelias, iloinen jne... Päälle päin minusta ei ikinä uskoisi, että ole masentunut tai saatikka luottotiedoton. Pukeudun siististi, käyn viitenä päivänä viikossa töissä, olen iloinen, tsemppaan muita - ulkokuori on kaikin puolin kunnossa, mutta vapaa-ajallani en jaksa tehdä oikein mitään, satunnaista lenkkeilyä lukuunottamatta. Olen niin uupunut siitä, että saan raahattua itseni päivittäin töihin ja esitettyä, että kaikki on hyvin, vaikka oikeasti tämä elämä tämän sairauden sekä elämäntilanteen kanssa on aika syvältä.

Pitkälti varmasti paljon tähän tilanteeseen päätymistä on edesauttanut masennus, jota olen sairastanut useita vuosia. Halusin pärjätä mahdollisimman hyvin silloinkin, kun olisi pitänyt lainan sijaan hakea apua. Ajattelin, että saan kaiken kuntoon kunhan vain valmistun, työelämään päästyäni voisin vihdoin hakea oikean lainan pankista ja saisin maksettua muut luotot pois ja pystyisin hakea apua masennukseeni, mutta toisin kävi. Päädyin tilanteeseen jossa piti valita, että lyhentääkö velkoja vai maksaako ns. oikeat kulut eli vuokran ja laskut vai mitä tekee. Päädyin velkaneuvojan puheille ja siellä tulimme siihen tulokseen ettei tilanteeseeni taida olla muuta ulospääsyä kuin velkojen päästäminen ulosottoon, koska halusin kuitenkin pystyä maksamaan vuokran sekä muut laskuni.

Tilanteen myötä masennukseni paheni, siitä tuli keskivaikea. Vietin monia unettomia öitä stressin ja ahdistuksen vuoksi mutten suostunut kertomaan tilanteestani muille kuin tälle velkaneuvonnan työntekijälle, pelkään edelleen tuottavani pettymyksen läheisilleni. Sain lopulta unilääkkeet 2018 kesällä ja siitä saakka olen yöni nukkunut niiden avulla. Aamulla masennuslääke, illalla unilääke. Toki masennuslääkkeestä on ollut paljon hyvääkin, sitä käytetään myös oppimisvaikeuksien hoidossa, joten arvosanani opiskellessa paranivat sekä tiedon käsittely ja -omaksuminen kehittyi mielestäni paremmin kuin ennen. Kuitenkaan toivottua vastetta lääkkeistä sinänsä ei ole ollut, koska elämänlaatu niiden avulla on parantunut vain vähän, ei merkittävästi. Terapia tähän rinnalle olisi varmasti se keino minkä avulla elämänlaatuni parantuisi vielä enemmän, mutta terapia maksaa ja siihen minulla ei tällä hetkellä ole varaa.

En kuitenkaan aio missään nimessä luovuttaa, tiedän saavani velkani maksettua seuraavan kuuden vuoden aikana, joten pystyn elämään hyvää elämää kuitenkin usean vuoden ajan mikäli fyysinen terveys säilyy. Toki monesta asiasta tarvitsee varmasti tinkiä, kuten perheestä ja sen omistusasunnonkin saan hankittua vasta myöhemmällä iällä, mutta saan kuitenkin. Oikeastaan eniten odotan sitä, että saan irtisanottua nykyisen asuntoni keväällä ja pääsen jakamaan asumiskulut toisen kanssa, elämänlaatuni tulee ensi vuonna luultavasti paranemaan ihan kohtalaisesti, sillä kaikki kulut puolittuvat. Oikeastaan tämä on se motivaattori mikä vie tällä hetkellä eteenpäin.

Paluu maanpinnalle

 Kesä on ollutta ja mennyttä. Näin syksyn tullen ulosottomies taas muistutteli olemassaolostaan ja palkan ulosmittaaminen jatkuu Lokakuusta eteenpäin. Tämä tarkoittaa taas sitä, että palkasta jää ulosmittauksen jälkeen käteen n. 1200€, siitä pitäisi vuokra, laskut, työmatkat ja syöminen kustantaa. En taas tiedä miten tulen pärjäämään, kesällä ehdin taas tottua liian hyvään, kun käteen jäi koko palkka. Onneksi olen viimeisten kuukausien aikana saanut säästöön n. 1500€, joten ehkä en talven aikana vielä heitä pyyhettä kehään.

Tämä kokonaistilanne saa aina miettimään omia valintoja ja sitä, että miksi en aiemmin vain antanut ylpeydelleni periksi ja suostunut päästämään itseäni ulosmitattavaksi, kun oli pienempi velka. Turha asioita on jälkeen päin jossitella, vaikka tilanne syvältä onkin ja nyt kaduttaa se etten suostunut kuuntelemaan itseäni viisaampien neuvoja, vaan uskottelin itselleni, että kyllä selviän ja pärjään siihen asti kunnes valmistun ja pääsen töihin.

Laskin, että pakollisten menojen jälkeen mulle jää käteen n. 200€, sillä pitäisi syöminen ja muu elämä pärjätä kuukauden ajan. Laskennallisesti tämä on sula mahdottomuus ja tiedän jo nyt ettei se tule onnistumaan vaikka päällä seisoisi, koska työmatkoihin uppoaa n. 180€/kk. Olen siitä onnekas, että säästöön olen saanut muutamia satasia kerrytettyä, joten työmatkat pystyn sieltä kustantamaan jonkin aikaa.

Lokakuuksi olen budjetoinut itselleni 600€ rahaa käytettäväksi kaikkiin em. kuluihin. Tällä hetkellä näyttää siltä, että tulen budjetissani pysymään. Turhat asiat olen taas karsinut pois ostoslistalta ja päätynyt elämään jälleen pelkistetysti. Minulla ei oikeastaan ole mitään jonninjoutavia kuluja, ei suoratoistopalveluja ja Hesarin tilauksen myös peruutan. Yritän kehitellä monipuolisia ja terveellisiä ruokia joita voi tehdä pienellä budjetilla jne. Ajattelin taas kuukauden lopuksi käydä tämän kuukauden menot lävitse ja katsoa mistä vielä voisin kärsiä, jotta selviän talven yli.

Puhelinliittymän kilpailutus

 Olen jo muutaman kuukauden tiennyt, että matkapuhelinliittymäni tarjous umpeutuu Lokakuussa, olen vältellyt tätä hetkeä viimeiseen saakka ja nähnyt liittymämyyjien pettyneet ilmeet, kun olen jollain tekosyyllä joutunut kieltäytymään heidän hyvistä tarjouksistaan. Suostuminen tarjoukseen olisi ollut liikaa, koska luottotietojen puutteen ilmi tuleminen olisi ollut minulle kasvojen menetys ja julkinen nöyryytys

Sain sähköpostiini kilpailevalta liittymältä todella hyvän tarjouksen jos vaihtaisin heille, en tiedä miksi lähdin tätä tarjousta havittelemaan, ehkä hetkeksi unohdin sen tosiasian, että minulla ei tosiaa ole niitä luottotietoja ja voisin kilpailuttaa liittymäni niin kuin ennenkin. Tein liittymän muutosilmoituksen ja pian sain operaattorilta viestin, että minulle tarjottu liittymäpyyntö on mennyt läpi. Sain siis tarjotun, paremman ja halvemman liittymän! Olin tovin hämilläni, sillä olen ymmärtänyt ettei luottotiedoton voi saada prepaid-liittymää kummoisempaa puhelinliittymää.

Sähköpostiini tuli liittymäsopimuksen jälkeen viestiä, että tulevasta liittymästäni on palvelunumerot ja matkapuhelimellani maksaminen estetty, mikäli haluan eston pois, voisin suorittaa operaattorille kuukauden sisällä 100€ vakuusmaksun. Harkitsin tämänkin summan maksamista hetken aikaa. Olin saanut tämän kännykkäliittymän sillä perusteella, että olen aiemmin ollut eidän asiakas ja maksuhistoriani heille on moitteeton.

Meni muutama päivä ja oma liittymäni lähetti minulle tekstiviesillä vastatarjouksen liittymästä, se ei kuitenkaan ollut niin hyvä kuin kilpailijalta saatu, joten en tarttunut siihen. Päivää ennen liittymän vaihtoa kuitenkin tuli viesti, että nykyinen operaattorini tarjoaa minulle piirun verran yli 10€lla paremmpan liittymän kuin minulla on nyt ja lahjakortin ruokakauppaan mikäli en vaihda liittymääni heiltä pois.

Olin ihan äimänä hetken, koska minusta, luottotiedottomasta kilpaillaan kahden eri operaattorin välillä. Oikeasti hyvä mieli ja ihmisarvoinen asenne palasi minuun, luottotiedottomallakin on vielä joku arvo jos menneisyydessä ei ole tehnyt typeryyksiä. Toivottavasti joku joka on minun kanssa samassa tilanteessa saa tästä jotain voimaa, luottotietojen menetys ei aina automaattisesti tarjoita etteikö voisi saada normaaleja palveluita tai etteikö voisi saada sitä normaalien ihmisten liittymää :)

Kapuloita henkisissä rattaissa

Edellisestä kirjoituksesta on vierähtänyt tovi, koska oma henkilökohtainen elämäni on käynyt tässä viimeisen parin kuukauden aikana aikamoisen kriisin, eikä sille näy loppua. Kaikkea on ihmissuhdeongelmista aina työpaikkakiusamiseen saakka. Suurin pelkoni on tällä hetkellä, että tämä tilanne viel lopulta minulta työkyvyn ja siten vaikeuttaa velkaongelmistani selviytymistä.

Yritän itse parhaani mukaan eheyttää itseäni omatoimisen itsereflektion sekä netistä löytyvien ilmaisten terapiasivustojen avulla. Kaksi kertaa raaskin mennä käymään psykoterapeutilla juttelemassa viime kuukausien ongelmista ja vielä kerta on mentävä, koska tilanne alkaa eskaloitua pahemman kerran. Sen jälkeen minun on pakko yrittää kasata itseni ja mennä työterveyshoitajalle juttelemaan jos niihin ei muuten tolkkua tule.

Olen myös joutunut punnitsemaan ystävyyssuhteitani uudelleen, sillä loppuen lopuksi näköjään hyväksi luulema ystävä voi pettää ja kääntää selkänsä milloin vain, vaisinkin silloin kuin tukea ja apua eniten tarvitsee. Tosin silloin kyseessä ei olekkaan niin hyvä ystävä, vaan lähinnä bipolaariselta vaikuttava kostonhimoinen ihmien joka on päättänyt pilata toisen ihmisen elämän, koska oma menee vielä huonommin.

Tiedän, että minun ei pitäisi välittää tilanteesta paskaakaan, koska omat tekoni eivät ole rinnastettavissa toisten tekoihin ja omatuntoni on puhdas. Harmittaa eniten, että loppuen lopuksi rehellisyydestä saa aina kärsiä. Hyvänä puolena tässä on ollut se, että ruokalasku Kesäkuulta oli alle 300€, koska mikään ei maistunut ja painokin on pudonnut 7kg kahdessa kuukaudessa, vaaka näyttää enää 64,9kg.

Päivitystä

Huomasin, että kuukausi meni ihan hujauksessa enkä ole paljoa ehtinyt miettiä blogin kirjoittamista. Uusi työ ja muutto vei kaiken energiani viime kuulta, mutta tähän mennessä tämä muutos on ollut sen arvoista.

Parasta muutoksessa on se, että olen päässyt tekemään oikeasti mielenkiintoista työtä sekä saan haastaa itseäni aivan äärirajoille. Toki työni on myös henkisesti raskasta ja monesti työpäivien jälkeen olen aivan poikki. Työmatkani piteni huomattavasti ja joudun taittamaan ne autolla, joten vähän olen ahdistunut siitä, että miten palkkani riittää työmatkoihin ja elämiseen eli ruokaan, koska muuta teen mikäli rahaa jää.

Työpaikan vaihdeoksessa hyvä oli myös se, että edellinen työpaikka maksoi lomat rahan ulos. Toki palkastani meni yli 2000€ ulosmittaukseen, mutta silti minulle jäi karvan verran yli 2000€ tilille rahaa sekä sain kahden viikon tilin uudesta työpaikastani, joten pääsin kartuttamaan hieman puskurirahastoa jonka käytän lähinnä polttoaineeseen, jotta pääsen sinne töihin.

Toki nyt, kun rahaa tuli enemmän eli sen verran mitä saisin ilman ulosottoa, niin ostin pakolliset uudet käyttövaatteet kevääksi, koska huomasin kaikkien kevättakkieni olevan jostain kymmenen vuoden takaa ja ne olikin niin kulahtaneita, että hävettää. Nyt sain uuden takin, kengät. Pienestä sitä tulee iloiseksi, kun normaalisti näistä asioista voi vain haaveilla.

Huomasin, että kulutin viime kuussa 962,34€, mietin mihin kaikeen olen saanut tämän verran rahaa uppoamaan, sillä en tänä vuonna ole kuluttanut näin paljoa, koska rahaa ei ole ollut. Ruokaan käytin rahaa 418€, järjyttävä summa, tarvitsee taas alkaa kiinnittämään huomiota mitä ostaa, koska en voi kirjaimellisesti paskoa tällaista summaa. Polttoaineeseen meni 177€ Erinäisiin ostoksiin 159€ (meikkivoide, viinilaseja, Alko, uudet vaatteet, yksi vuokraleffa). Kotiin meni 105€ (uusi kahvinkeitin, koska vanha hajosi sekä ostin yöpöydän sillä sellaista minulla ei ollut). Apteekkiin meni 44€, josta sain vakuutuksen kautta 22€ takaisin sekä viihteelle meni 18€ (Jungle Juice bar pirtelö sekä hampurilainen Hesburgerilta). Olen lisäksi tehnyt joitan nettipankkiostoksia joita en nyt muista.

Tämä kuu tulee olemaan ensimmäinen täysi kuukausi uudessa työpaikassa, joten tämä tulee näyttämään todelliset kuluni nyt, kun asuinpaikkakunta ja työ on vaihtunut. Vähän jännittää miten selviän ja miten työtä ylipäätään on jatkossa, koska olen naimisissa tämän nykyisen asuntoni kanssa sopimussakon uhalla vuoden.

Kakkosluokan kansalainen

Olen pelännyt muuttoa siitä asti, kun ulosottomerkinnät tulivat näkyviin luottotietorekisteriin. Viime kuun lopussa tämä pelkoni tuli aiheelliseksi, kun minulle ilmoitettiin, että työni löytyy jakossa toisesta kaupungista mikäli en haluaisi tulla lomautetuksi. Toinen kaupunki sattuu olemaan miltein parinsadan kilometrin päässä asuinkaupungistani. Keräilin itseäni viikonlopun ylitse ja mietin, että miten hoitaisin tämän asian kunnialla ylipäätään yhtään mihinkään suuntaan.

Aloin katsella vuokra-asuntoja ja lähettää jokapaikkaan asuntohakemuksia, tilastollisesti asunnon saaminen on mahdollista kunhan tarpeeksi tykittää hakemuksia menemään. Soitin ensimmäisenä nykyiselle vuokranantajayritykselleni. Heillä on iso konserni ja asuntoja ympäri Suomea. Sain erittäin hyvää palvelua, kun selitin asiani ja ystävällinen nainen puhelimen toisessa päässä lupaili järjestellä minulle asunnon mahdollisimman pian. Huokaisin helpotuksesta, sillä ajattelin etten tule ikinä saamaan asuntoa mistään. Tämän naisen ystävällisyys kuitenkin kaikkosi saman tein, kun hän näki minulla olevan merkintöjä luottotiedoissa. Hän ilmoitti yksoikoisesti, että he eivät aio vuokrata minulle asuntoa merkintöjen vuoksi, koska heillä on oikeaa rahaa kiinni asunnoissa. Sadasosasekunnin ihmettelin asiaa ja totesin, että olen teillä jo vuokralla, vuokranmaksuhistoriani on moitteeton ja sain heiltä merkinnöistä huolimatta asunnon vuosi sitten. Nainen kuitenkin jatkoi jankuttamista etten heiltä asuntoa saisi vaikka aiemmin olinkin saanut ja totesi, että onnea asunnon etsintään. Tässä vaiheessa minulle tuli puhelun jälkeen ensimmäistä kertaa itku, tämä kaikki paska konkretisoitui nyt. Olen ihan pohjasakkaa eikä minulla ole ihmisarvoa tai oikeutta asuntoon, koska satun lyhentämään velkaani ulosoton kautta. Keräilin itseäni työhuoneessani tovin ja jatkoin asuntohakua sitkeästi vaikka jokainen suuri asuntosijoitusyhtiö järjestäen ilmoitti etten ole tervetullut heille asumaan.

Jäin miettimään asiaa vielä yön yli ja aloin tulla siihen tulokseen, että näillä näkymin minun oikeasti pitää tulla lomautetuksi. Samalla mietin, että millähän verukkeella nykyinen vuokranantajani keksii mahdollisesti purkaa vuokrasopimukseni ja mietin muutenkin, että mistä ihmeestä löydän oikeasti hädän tullen katon pään päälle. Olin niin epätoivoinen, että melkein jo soitin vanhemmilleni, että tulen käymään ja olin valmis kertomaan heille kaiken, jotta saisin apua tilanteeseeni.

Kuin ihmeen kaupalla kuitenkin sain asunnon yksityiseltä vuokranantajalta. Häntä ei merkintäni ilmeisesti kauheasti kiinnostanut, koska hän totesi minun maksavan ulosottovelkani nopeammin pois, kun hän tämän sijoitusasuntonsa lainan. En oikeasti voi sanoinkuvailla tämänhetkistä tunnettani, koska pieni toivonkipinä ihmisyyteen heräsi minussa. En ehkä sittenkään ole niin paska ihminen kuin enemmistö kansalaisista antaa ymmärtää, lisäksi koin vuokrasopimuksen luottamuksen osoituksena itseäni kohtaan. Muistan taas olla pienistä asioista kiitollinen.

Kriisi

Nyt on vissiin koko maailmalta lähtenyt sokka irti pahemman kerran. Itseäni ei niinkään tuo Pandemia huoleta, vaikka omaan lähipiiriinikin kuuluu riskiryhmässä olevia. Oman käsitykseni mukaan maalaisjärjellä selviää pitkälle.

Ensinnäkin minua huolettaa kaikki jotka tämän tilanteen vuoksi lomautetaan. Talousahdinko ja kurismus tulee olemaan aikamoinen. Toiseksi minua huolettaa kaikki ne irtisanomiset ja konkurssit mitä tämä vallitseva tilanne aiheuttaa. Kolmanneksi minua huolettaa kaikki jotka ovat kanssani samassa tilanteessa, ulosottovelkaisina siis. Ei meillä ole varaa hamstrata automarkettien kaikkia lihoja tai WC-papereita, meillä on oikeasti varaa vain välttämättömään. Samoin monella eläkeläisellä. Toivoisin tässä tilanteessa jäitä hattuun itse kullekkin.

Sinänsä olen onnellisessa asemassa, että olen koulutukseltani ja työltäni sellaisessa tilanteessa, että työt eivät nyt lopu. Tänään jo aloitin työn tekemisen 100% ylityökorvauksella. Ainut asia mistä olen tilanteessani kiitollinen on se, että kuulun siihen yhteiskuntarakenteen osaan jossa oma panokseni maan turvallisuustilanteen vuoksi on välttämätöntä. Kaikki sympatiani ovat tällä hetkellä pelastus-, poliisi- ja sotilashenkilökunnan sekä SoTe henkilökunnan puolella. Toivottavasti nyt kaikki ihmiset osaisivat arvostaa yhteiskuntarakenteiden välttämättömissä toimissa työskenteleviä ja ennenkaikkea pistäisivät jäitä hattuun.

Masennuksesta

Minulla tosiaan on diagnosoitu masennus, vähän sen jälkeen alkoi myös velkaantumiseni. Olin velkaantuessani opiskelija, kävin satunnaisesti töissä, mutta tuloja minulla oli juurin sen verran, että sain lainaa. Tarvitsin lainaa elämiseen, vuokran maksuun sekä palkattomasta työharjoitteluista aiheutuneisiin kuukausiin jolloin en voinut olla töissä. Rahaa ei työharjoitteluiden aikana tullut mistään ja jollain sitä piti elää ja maksaa laskut. Halusin vain valmistua, jotta pääsen töihin ja saisin maksetua velkani pois. Masennus kuitenkin vain paheni, koska velkaantuminen ahdisti minua ja lopulta olin siinä tilanteessa ettei rahani enää riittäneet maksamaan kulutusluottojen lyhennyksiä.

Tässä vaiheessa hakeuduin työterveyshuollon kautta psykiatrille, ja kyllä tiedän olleeni onnekas opiskelija, koska minulla oli tällainen etuoikeus. Ilman tth:a en tiedä missä nyt olisin. Psykiatri totesi minulla keskivaikean masennuksen ja lievän ahdistuneisuushäiriön, lääkitystäni vaihdettiin ja sain b-lausunnon psykoterapiaan. En kuitenkaan voinut lähteä etsimään itselleni sopivaa psykoterapeuttia, koska minulla ei siihen ollut rahaa, ironista. Pitäisi parantua muttei ole resursseja, koska julkinen puoli ei huoli minua, koska en ole itsetuhoinen. Vuoden taas sinnittelin omillani ja alkuvuodesta hakeudui jälleen työterveyshuollon kautta psykiatrille, jotta saisin uuden b-lausunnon, jotta voisin taas alkaa miettimään psykoterapiaa, nyt onneksi voin hakea siihen toimeentulotukea (eri juttu on sitten, että saanko sitä). Sain taas uuden diagnoosin masennukseen, nyt se on pitkittynyt ja keskivaikea.

Masennus on paska seuralainen, välillä menee tosi hyvin ja välillä tosi huonosti. Tän alkuvuoden oon ollut hyvällä mielellä ja tuntuu, että kyllä tää tästä. Nyt kuitenkin oon taas enemmän alkanut miettimään rahatilannetta ja sitä ettei sitä rahaa ole edes perusarjesta selviytymiseen tulevaisuudessa. Viimeiset kolme päivää olen taas ollut todella ahdistunut. Masennus ja talousvaikeudet ei sovi yhteen. Olisin valmis tekemään melkein mitä vaan, jotta saisin järjesteltyä velkani uudelleen ja maksamaan pienempää erää pois, sillai kuinka normaalit ihmiset lyhentelee lainaansa pankille. Tässä taas tulee tämä melkin mitä vaan, en siis todellakaan ole valmis kertomaan tilanteestani vanhemmilleni, koska häpeän edelleen tilannettani niin paljon. En vain pysty kohtaamaan itä pettymystä minkä heille olen tilanteellani aiheuttanut.

Tekosyitä

Tekosyitä, niitä otetaan vastaan! Yritän tässä juuri keksiä uskottavaa tekosyytä ystävälleni miksi en voi lähteä hänen kanssaan Pääsiäisenä lomalle ulkomaille. Tekosyyt on vähissä, koska kuitenkin minulla on säännölliset tulot ja teoriassa rahaa olisi. Välillä jopa ahdistus ulosmitattavasta summasta, koska ajattelen mitä kaikkea saisin hetken päästä ostettua mikäli tämä summa menisi säästöön. Kuuntelen hieman kateellisena työkavereiden puheita lomareissuista sekä autojen leasingista. Voi kuinka olisin itse opiskeluaikana tajunnut sen ettei minun tarvitse valmistua ennalta määrätyssä ajassa ja on ok mikäli opinnot hieman venyyt, mutta ei. Pakko oli mennä ympäristön paineen ja oman tyhmyyden mukaan. Periaatteessa en tilanteestani voi syyttää ketään muuta kuin itseäni, koska itse olen saanut elämäni tähän pisteeseen.

Tarkalleen en vielä tiedä minkä tekosyyn keksin ystävälleni, ajatuksia on muutama mutten niitä täällä julkisesti kirjoita sillä paljastumisen pelko ja siitä aiheutunut häpeä on vielä liian suuri. En ole valmis "tulemaan kaapista" ulos ulosottovelkojeni suhteen. Eniten pelkään, että minulta jossain vaiheessa loppuu tekosyyt. Vaisinkin nyt, kun pitäisi uudet kesärenkaat ostaa (onneksi tarvitsen vain kahdet) ja mikäli autoa tarvitsee korjata tai joskus ostaa joku käytetty nyktyisen tilalle, niin mietin miten lähipiirilleni selitän ettei minulla oikeasti ole rahaa, koska säästöön ei käytännössä jää mitään. Toki tämän kuun palkasta yritän optimistisesti saada sen 100€ säästöön muttei sillä käytännössä paljoa juhlita tai autoja ostella.

Hemikuu 2020

Olen saanut kärvisteltyä Helmikuun läpi kunnialla. Nostan hattua, että selvisin 369€:lla nämä 26 päivää mitä tässä on ollut. Tämä kuukausi se vasta kituuttamista olikin, vaikka kuitenkin ihan mukavasti elinkin. :D En tiedä oliko tuo sarkasmia vai mitä.

Nordean wallet-sovellus on kätevä, koska sillä pystyy helposti seuraamaan mihinkä rahaa menee.
Ruokaan käytin tässä kuussa 202.39€, nelisenkymppiä enemmän kuin viimekuussa, mutta olen kolme kertaa käynyt Lidl:in sijaan Citymarketissa mikä selittänee tätä vaikka söin paljon huonommin kuin viime kuussa.

Polttoaineeseen olen käyttänyt 70€, se on riittänyt hyvin työmatkoihin sekä huvireissuun toiseen kaupunkiin ystävääni tapaamaan.

Olen myös käyttänyt rahaa sen verran Alkoon, että illanistujaisiin olen saanut vietyä pullon viiniä tuliaisina sekä olen myös käynyt ulkona kahvilla sekä viinillä tässä kuussa. Tierilläkin ajelin pariin otteeseen sekä vuokrasin pari elokuvaa iTunesista.

Varsinaisesti siis mitään hurjaa en ole voinut tällä rahalla tehdä, koska sitä yksinkertaisesti ei ole ollut käyttää. Onneksi huomenna tulevasta tilistä jää vuokran ja laskujen maksun jälkeen hurjat 800€ jäljelle. Tästä summasta saan heti ainakin 200€ säästöön, lisäksi toinen pakollinen meno on kesärenkaiden osto. Selviän onneksi kahden renkaan ostolla, sillä toinen pari on vielä kelvollinen kesäksi. Tämän kahden kuukauden aikana olen huomannut eläväni jokseenkin ihmisarvoista elämää pienellä summalla, joten olen budjetoinut itselleni ensi kuuksi sen 500€, toki mitä pienemmällä summalla selviän sen enemmän saan taas säästöön pahan päivän varalle sekä niille kuukausille jolloin palkasta jää taas se alle 400€ käytettäväksi. Ihmettelen suuresti etten vielä kertaakaan ole miettinyt luovuttamista näiden kuukausien aikana.

Häpeää ja salailua ihmissuhteissa

Näin ystävänpäivän alla mieleeni juolahti aihe ulosoton aiheuttamasta häpeästä, salailusta ja koko tilanteen hautaamisesta sekä peittämisestä. Mietin, että ansaitseeko ulosotossa oleva onnellista ihmissuhdetta vai täytyykö koko perintäaika viettää yksin ja häpeissään erilaisten tekosyiden varjolla.

Luin muutama vuosi sitten jonkun artikkelin eräästä ulosotossa olevasta naisesta joka kertoi, että aina suhteen vakavoituessa hän ottaa hatkat ja viheltää pelin poikki jottei hänen tarvitse häpeän vuoksi selitellä omaa tilannettaan. Tällaisen kohtalon myös itselleni suunittelin silloin, kun tajusin velkojeni menevän pakosta ulosottoon. Ajattelin etten tule koko velanmaksuaikana ansaitsemaan ketään, koska olen huonompiosainen kuin muut ja ihan omaa tyhmyyttäni olen tähän pisteeseen joutunut jne. jne... Perusteluja ja selityksiä on vaikka kuinka miksi en ansaitse ketään.

Välttelinkin pitkään kaikkea ihmiskohtaktia mikä voisi mennä vakavammaksi kuin ystävyys. En ole päästänyt itseäni ihastumaan kehenkään tai antanut edes kenellekkään kiinnostavalle tyypille mitään singnaalia, että kanssani voisi jotain vakavaa saada aikaiseksi. Monet työkaveritkin olen suututtanut, koska en kelpuuta itselleni heidän loisavia ystäviään. Monet näistäkin miehistä olisin todellakin kelpuuttanut mikäli tilanteeni olisi toisenlainen.

Tällä hetkellä tilanteeni on äitynyt kannaltani hyvin vahingolliseen tilanteeseen ja olen löytänyt itseni pisteestä jossa olen jo jonkun aikaa tapaillut säännöllisesti samaa ihmistä. Ulosoton vireilletuloilmoituksen jälkeen en ole päästänyt itseni kolmansia treffejä pidemmälle, vaan tässä vaiheessa olen aina keksinyt jonkinlaisen tekosyyn mikä siinä toisessa mättää, vaikka ne valheita ovatkin olleet. Lupasin itselleni tämänkin jutun alussa etten päästä itseäni ihastumaan ja peli menee siinä vaiheessa poikki mikäli näin käy, mutta edelleen vaan häntä tapaan ja ajanviettoa sekä tapaamisia suunitellaan. Onneksi tämä toinen ei ole mennyt edes ehdottelemaan mitään vakavaa, koska en haluaisi tämän jutun loppuvan. Parisuhdetta en missään nimessä halua, koska en voisi olla toiselle täysin rehellinen itseni suhteen ja parisuhteen tulee kuitenkin perustua rehellisyyteen. Toivon vaan, että tämä ideaalinen tapailutilanne voisi jatkua siihen asti kunnes toinen kyllästyy ja dumppaa minut, niin pääsen paljon helpommalla, eikä tarvitsisi toisen sydäntä särkeä.