Edellisestä kirjoituksesta on vierähtänyt tovi, koska oma henkilökohtainen elämäni on käynyt tässä viimeisen parin kuukauden aikana aikamoisen kriisin, eikä sille näy loppua. Kaikkea on ihmissuhdeongelmista aina työpaikkakiusamiseen saakka. Suurin pelkoni on tällä hetkellä, että tämä tilanne viel lopulta minulta työkyvyn ja siten vaikeuttaa velkaongelmistani selviytymistä.
Yritän itse parhaani mukaan eheyttää itseäni omatoimisen itsereflektion sekä netistä löytyvien ilmaisten terapiasivustojen avulla. Kaksi kertaa raaskin mennä käymään psykoterapeutilla juttelemassa viime kuukausien ongelmista ja vielä kerta on mentävä, koska tilanne alkaa eskaloitua pahemman kerran. Sen jälkeen minun on pakko yrittää kasata itseni ja mennä työterveyshoitajalle juttelemaan jos niihin ei muuten tolkkua tule.
Olen myös joutunut punnitsemaan ystävyyssuhteitani uudelleen, sillä loppuen lopuksi näköjään hyväksi luulema ystävä voi pettää ja kääntää selkänsä milloin vain, vaisinkin silloin kuin tukea ja apua eniten tarvitsee. Tosin silloin kyseessä ei olekkaan niin hyvä ystävä, vaan lähinnä bipolaariselta vaikuttava kostonhimoinen ihmien joka on päättänyt pilata toisen ihmisen elämän, koska oma menee vielä huonommin.
Tiedän, että minun ei pitäisi välittää tilanteesta paskaakaan, koska omat tekoni eivät ole rinnastettavissa toisten tekoihin ja omatuntoni on puhdas. Harmittaa eniten, että loppuen lopuksi rehellisyydestä saa aina kärsiä. Hyvänä puolena tässä on ollut se, että ruokalasku Kesäkuulta oli alle 300€, koska mikään ei maistunut ja painokin on pudonnut 7kg kahdessa kuukaudessa, vaaka näyttää enää 64,9kg.
