Pages

sunnuntai 5. huhtikuuta 2020

Kakkosluokan kansalainen

Olen pelännyt muuttoa siitä asti, kun ulosottomerkinnät tulivat näkyviin luottotietorekisteriin. Viime kuun lopussa tämä pelkoni tuli aiheelliseksi, kun minulle ilmoitettiin, että työni löytyy jakossa toisesta kaupungista mikäli en haluaisi tulla lomautetuksi. Toinen kaupunki sattuu olemaan miltein parinsadan kilometrin päässä asuinkaupungistani. Keräilin itseäni viikonlopun ylitse ja mietin, että miten hoitaisin tämän asian kunnialla ylipäätään yhtään mihinkään suuntaan.

Aloin katsella vuokra-asuntoja ja lähettää jokapaikkaan asuntohakemuksia, tilastollisesti asunnon saaminen on mahdollista kunhan tarpeeksi tykittää hakemuksia menemään. Soitin ensimmäisenä nykyiselle vuokranantajayritykselleni. Heillä on iso konserni ja asuntoja ympäri Suomea. Sain erittäin hyvää palvelua, kun selitin asiani ja ystävällinen nainen puhelimen toisessa päässä lupaili järjestellä minulle asunnon mahdollisimman pian. Huokaisin helpotuksesta, sillä ajattelin etten tule ikinä saamaan asuntoa mistään. Tämän naisen ystävällisyys kuitenkin kaikkosi saman tein, kun hän näki minulla olevan merkintöjä luottotiedoissa. Hän ilmoitti yksoikoisesti, että he eivät aio vuokrata minulle asuntoa merkintöjen vuoksi, koska heillä on oikeaa rahaa kiinni asunnoissa. Sadasosasekunnin ihmettelin asiaa ja totesin, että olen teillä jo vuokralla, vuokranmaksuhistoriani on moitteeton ja sain heiltä merkinnöistä huolimatta asunnon vuosi sitten. Nainen kuitenkin jatkoi jankuttamista etten heiltä asuntoa saisi vaikka aiemmin olinkin saanut ja totesi, että onnea asunnon etsintään. Tässä vaiheessa minulle tuli puhelun jälkeen ensimmäistä kertaa itku, tämä kaikki paska konkretisoitui nyt. Olen ihan pohjasakkaa eikä minulla ole ihmisarvoa tai oikeutta asuntoon, koska satun lyhentämään velkaani ulosoton kautta. Keräilin itseäni työhuoneessani tovin ja jatkoin asuntohakua sitkeästi vaikka jokainen suuri asuntosijoitusyhtiö järjestäen ilmoitti etten ole tervetullut heille asumaan.

Jäin miettimään asiaa vielä yön yli ja aloin tulla siihen tulokseen, että näillä näkymin minun oikeasti pitää tulla lomautetuksi. Samalla mietin, että millähän verukkeella nykyinen vuokranantajani keksii mahdollisesti purkaa vuokrasopimukseni ja mietin muutenkin, että mistä ihmeestä löydän oikeasti hädän tullen katon pään päälle. Olin niin epätoivoinen, että melkein jo soitin vanhemmilleni, että tulen käymään ja olin valmis kertomaan heille kaiken, jotta saisin apua tilanteeseeni.

Kuin ihmeen kaupalla kuitenkin sain asunnon yksityiseltä vuokranantajalta. Häntä ei merkintäni ilmeisesti kauheasti kiinnostanut, koska hän totesi minun maksavan ulosottovelkani nopeammin pois, kun hän tämän sijoitusasuntonsa lainan. En oikeasti voi sanoinkuvailla tämänhetkistä tunnettani, koska pieni toivonkipinä ihmisyyteen heräsi minussa. En ehkä sittenkään ole niin paska ihminen kuin enemmistö kansalaisista antaa ymmärtää, lisäksi koin vuokrasopimuksen luottamuksen osoituksena itseäni kohtaan. Muistan taas olla pienistä asioista kiitollinen.

2 kommenttia:

  1. Wau, hienoa! Hyvä kuulla, että asia ratkesi parhain päin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, luottotiedot määrittää tulevaisuutta ja ihmisyyttä todella paljon, niiden olemassaoloa ei oikeastaan edes osaa kamalasti arvostaa ennen kuin ne menettää. Tämä on sellainen aihealue jota tekisi mieli pohtia enemmän ja syvemminkin.

      Poista