Häpeää ja salailua ihmissuhteissa

Näin ystävänpäivän alla mieleeni juolahti aihe ulosoton aiheuttamasta häpeästä, salailusta ja koko tilanteen hautaamisesta sekä peittämisestä. Mietin, että ansaitseeko ulosotossa oleva onnellista ihmissuhdetta vai täytyykö koko perintäaika viettää yksin ja häpeissään erilaisten tekosyiden varjolla.

Luin muutama vuosi sitten jonkun artikkelin eräästä ulosotossa olevasta naisesta joka kertoi, että aina suhteen vakavoituessa hän ottaa hatkat ja viheltää pelin poikki jottei hänen tarvitse häpeän vuoksi selitellä omaa tilannettaan. Tällaisen kohtalon myös itselleni suunittelin silloin, kun tajusin velkojeni menevän pakosta ulosottoon. Ajattelin etten tule koko velanmaksuaikana ansaitsemaan ketään, koska olen huonompiosainen kuin muut ja ihan omaa tyhmyyttäni olen tähän pisteeseen joutunut jne. jne... Perusteluja ja selityksiä on vaikka kuinka miksi en ansaitse ketään.

Välttelinkin pitkään kaikkea ihmiskohtaktia mikä voisi mennä vakavammaksi kuin ystävyys. En ole päästänyt itseäni ihastumaan kehenkään tai antanut edes kenellekkään kiinnostavalle tyypille mitään singnaalia, että kanssani voisi jotain vakavaa saada aikaiseksi. Monet työkaveritkin olen suututtanut, koska en kelpuuta itselleni heidän loisavia ystäviään. Monet näistäkin miehistä olisin todellakin kelpuuttanut mikäli tilanteeni olisi toisenlainen.

Tällä hetkellä tilanteeni on äitynyt kannaltani hyvin vahingolliseen tilanteeseen ja olen löytänyt itseni pisteestä jossa olen jo jonkun aikaa tapaillut säännöllisesti samaa ihmistä. Ulosoton vireilletuloilmoituksen jälkeen en ole päästänyt itseni kolmansia treffejä pidemmälle, vaan tässä vaiheessa olen aina keksinyt jonkinlaisen tekosyyn mikä siinä toisessa mättää, vaikka ne valheita ovatkin olleet. Lupasin itselleni tämänkin jutun alussa etten päästä itseäni ihastumaan ja peli menee siinä vaiheessa poikki mikäli näin käy, mutta edelleen vaan häntä tapaan ja ajanviettoa sekä tapaamisia suunitellaan. Onneksi tämä toinen ei ole mennyt edes ehdottelemaan mitään vakavaa, koska en haluaisi tämän jutun loppuvan. Parisuhdetta en missään nimessä halua, koska en voisi olla toiselle täysin rehellinen itseni suhteen ja parisuhteen tulee kuitenkin perustua rehellisyyteen. Toivon vaan, että tämä ideaalinen tapailutilanne voisi jatkua siihen asti kunnes toinen kyllästyy ja dumppaa minut, niin pääsen paljon helpommalla, eikä tarvitsisi toisen sydäntä särkeä.